Tässäpä on erään innokkaan kirjoittajan tuotos. Lahden Setan blogissa julkaistaan teemaan sopivia kirjoituksia kaikilta halukkailta. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan Lahden Setan blogiin niin laita viestiä yhdistyksen sähköpostiin info(at)lahdenseta.fi
Kohtaamme päivittäin kymmeniä,
melkein satoja ihmisiä. Tarkkailemme heidän eleitään, ilmeitään, pukeutumistaan
ja puheitaan varsin tarkkaan joko tiedostaen tai tiedostamatta. Luokittelemme
ihmisiä iän, varallisuuden ja sukupuolen mukaan. Vasta kohdatessamme ihmisen,
josta ei selvästi näy, mihin ryhmään hän kuuluu, pysähdymme tutkimaan häntä
tarkemmin.
Nyky-yhteiskunnassa on ollut jo
pitkään vallalla hysteerinen ajatus, jonka mukaan meillä olisi jokin
ihmeellinen pakko luokitella ihmisiä. Joillekin nämä tarkat säädökset, normit
mitä olla ja miten toimia, tuovat turvallisuuden tunteen; tunteen, että
kuulumme johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Psykologian opettajamme muotoili
sen varsin hyvin: "Normit yhdenmukaistavat käyttäytymistä ja sitovat ryhmää."
Tämä lieneekin joissain tapauksissa
totta. Jos miettii tarkkaan, koko kulttuurimme on rakentunut normien ja
käyttäytymismallien mukaan. Suomalaiset ovat ylpeitä siitä, että heitä
ajatellaan juroina, sisukkaina ihmisinä, jotka ovat rehellisiä ja työlleen
omistautuneita. Kulttuurinormit sitovat meidät yhdeksi yhtenäiseksi
kansakunnaksi, joka jääkiekon MM-kisojen tullen näyttää yhdessä keskisormea
ruotsalaisille.
Toisille näistä "ryhmän
sidosaineista" kehittyy kuitenkin suoranainen helvetti.
Oletko sinä syyllinen?
Nyky-Suomessa varsinkin
sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä normeista on tullut melkein
pakkomielle. Niitä vahditaan usein haukankatseella. Tätä ahdasmielistä vahtimista
kutsutaan heteronormatiivisuudeksi. Stereotyyppisesti ajatellaan, että juuri
sellaiset "kukkahattutädit" toteuttavat heteronormatiivisuutta
kaikkein eniten, mutta totuus taitaa olla toinen. Koko Suomen kansa on
syyllistynyt tähän rikkeeseen.
Ihmisten olisi hyvä huomata, ettei
maailma ole millään tavalla mustavalkoinen, eikä se noudata mitään tiettyä
kaavaa tai mallia. On olemassa muitakin kuin naisia ja miehiä, heteroja ja
homoja. On androgyynejä, panseksuaaleja, polyromanttisia ja ihmisiä, joita ei
kiinnosta pätkääkään se, mitä he ovat.
Hyvin harvat ihmiset lokeroituvat
täydellisesti mihinkään kategoriaan, vaikka he eivät tiedostaisi sitä.
Ihmisillä, joilla on suurempi ristiriita sen kanssa, mitä he tuntevat ja mikä
on vallalla oleva ihanne, on vaikeampaa. Feministi ja eläinoikeusaktivisti Atlas Saarikoski lienee Suomen ainoa
julkisesti sukupuolineutraali henkilö, mikä kertoo siitä, kuinka
ylisukupuolitettu maailmamme on. Missään ei näytä olevan enää paikkaa, missä
ihmiset eivät kokisi sukupuolituksen jyrkkää asetelmaa. Kaikkialla joutuu
olemaan joko mies tai nainen.
Oletteko esimerkiksi huomanneet,
kuinka harkitusti mainonta tätä heteronormatiivisuutta käyttää? Suomessa tämä
ilmiö on varsin lievää verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa leluhyllytkin on jaettu
tyttöjen ja poikien leluihin.
Suomessa ongelmat ovat hieman
erilaisia: Nykyisin jokainen vessa ja pukuhuone on sukupuolitettu, eikä edes
yhteishakulomaketta voi täyttää ilman, että sinun täytyy määritellä, oletko nainen
vai mies. ”Muu, mikä?” -vaihtoehtoa ei ole.
Väljemmät, siis toisin sanoen
laajemmat, sukupuoliroolit olisivat merkittävä muutos eritoten meille
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöisille. Jos saisimme puhua avoimesti asioista,
voisimme "tulla kaapista ulos" paljon aikaisemmin ja täten parantaa
elämänlaatuamme. Väljemmät sukupuoliroolit eivät kuitenkaan olisi tärkeää vain
vähemmistöihmisille, vaan niistä hyötyisivät koko Suomen kansa, mukaan lukien
”valtaväestö”. Ihmisillä olisi enemmän liikkumatilaa sekä mahdollisuuksia
toteuttaa itseään. He saisivat vaihtoehtoja.
"Enkä tiennyt, oonko Roomeo vai
Juulia"
Seta ry:n järjestämässä
selvityksessä vuodelta 2012 (luettavissa Setan nettisivuilla) tutkittiin
koulujen suhtautumista heteronormatiivisuuteen ja sen vähentämiseen.
Huomattiin, että yksi yleisimmistä poikien käyttämistä haukkumasanoista on
”homo”, ja koulujen ahtaat ilmapiirit antavat jalansijaa kiusaamiselle ja
syrjimiselle. Monien opettajien mielipiteistä kuulsi suoranainen jos ei nyt
välinpitämättömyys, niin kokemuksen puute.
Mielestäni onkin niin, että
opettajakunta ei osaa toimia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kanssa
luontevasti. He puhuvat varsin heteronormatiivisesti olettaen, että jokainen
oppilas on tietyn kaavan mukainen. He luulevat, että kaikki oppilaat tuntevat
olonsa kotoisaksi, jos puhutaan ”tytöt vastaan pojat” tai ”naiset ensin”.
Olen jo pitkään hokenut, että
valistaminen ja sivistäminen ovat tärkeimpiä opetustapoja. Koulujen pitäisi
rohkeasti kutsua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöisiä puhujia tai kouluttajia,
ja juuri koulujen vastuulla on kiusaamisen lopettaminen ja avoimen ilmapiirin luominen.
Tällä hetkellä tämä ihannetilanne,
koulu ilman heteronormatiivisuutta, ei toteudu. Koulujen terveystiedon kirjat
eivät anna ajantasaista tietoa, ja joissain tapauksissa ne jopa pitävät
homoutta jonakin erikoisuutena tai outoutena. Eräässäkin yläkoulun
terveystiedon kirjassa käsiteltiin pedofiliaa ja homoutta samalla aukeamalla!
Kouluun tulisikin luoda sellainen
ilmapiiri valistuksen ja hyvän yhteishengen avulla, että oppilaan olisi helppo
kertoa omista tuntemuksistaan ja toiveistaan ilman pelkoa syrjinnästä.
Mielestäni kouluun pitäisi tehdä mahdollisimman sukupuolineutraalit tilat,
jotta jokainen tuntisi olonsa hyväksi ja turvalliseksi.
Oma kouluni on jopa pelottavan
helppo esimerkki tällaisesta heteronormatiivisesta koulusta. Liikuntasaliin
pääsee vain joko miesten tai naisten puolelta, eikä ole mahdollisuutta vaihtaa
vaatteitaan vessassa ja mennä saliin kulkematta ensin jommankumman kautta. Se
rajaa heti mahdollisuuksia olla androgyyni tai sukupuoleton.
Apua, apua!
Kouluille on saatavilla myös apua. Setan Normit
nurin on Suomen Lukiolaisten Liiton, Sakki ry:n ja monen muun
vaikuttajan kanssa järjestetty kampanja, joka yrittää kaataa koulujen normeja.
Juuri julkaistu Älä oleta! -opas on suunnattu toisen asteen opettajille ja
oppilaille tasavertaisuuden parantamiseksi (luettavissa pdf-tiedostona täältä).
Tärkeintä tässä koko
heteronormatiivisuuspuheessa olisi muistaa ihmisen omat tunteet. Miksi hän itse
kokee itsensä, millaisen elämän haluaa rakentaa itselleen? Tekee oikein pahaa
katsella, kuinka niin monet nuoret rypevät itsetunto-ongelmissa sen takia, että
yhteiskunta odottaa heiltä jotain sellaista, mitä he eivät halua tai pysty
toteuttamaan.
Olisiko suomalainen yhteiskunta jo
siinä vaiheessa, että tällainen ahdasmielinen normatiivisuus voitaisiin hylätä?
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät pysty yksin sitä tekemään, joten me
tarvitsemme joukkoihimme ihmisiä, jotka pitävät vallan valtikkaa. Me
tarvitsemme päättäjien tuen. Ovatko he valmiita auttamaan meitä?
Olen julkaissut tämän aiemmin lukion äidinkielen kurssin esseetehtävänä sekä
omassa blogissani.
- Miska
Lisäys tekstiin: Lukekaapa Hesarin liikuntatunneista ja sukupuolistereotypioista
kertova, todella hienosti toteutettu juttu täältä.