Saamme liian usein jäsenliittymisilmoituksia ihmisiltä, jotka kuitenkin jättävät kuitenkin jäsenmaksun maksamatta ja jäävät näin liittymättä yhdistyksen jäseniksi. Jäsenyys astuu voimaan vasta jäsenmaksun jälkeen. Missä vika? Tulitko katumapäälle? Onko sinulla näkemystä asiaan?
Jäsenet ovat toimintamme tärkein osa, peruspilari numero yksi, joten jokainen puolitiehen jätetty jäsenliittyminen harmittaa. Ottaisimme mielellämme vaikka teidät kaikki jäseniksi. Lähiaikoina olisi esimerkiksi ylimääräinen yhdistyksen kokous tuloillaan, mutta vain varsinaisilla jäsenillä on puhe- ja äänioikeus, aloiteoikeudesta puhumattakaan. Myös hallituksen jäsenten tulee olla yhdistyksen jäseniä. Ja bileisiinkään ei pääse alehintaan vain sillä, että on joskus ollut jäsen tai sattuu olemaan jäsenkortillisen seurassa.
Sitten on vielä sekin puoli, että ilman jäsenmaksuja emme voi järjestää sellaista toimintaa, jota meiltä toivotaan ja mitä haluaisimme tarjota. Tilavuokrat, pääsyliput, tarvikehankinnat, paluukyyti Helsinki Pridelta... Suomi on kallis maa ja me operoimme hyvin pienellä budjetilla. Joten jos haluat tukea Lahden omaa LHBT-yhdistystä, kannattaa ehdottomasti liittyä jäseneksi, maksaa vuosittainen jäsenmaksu tai edes tehdä pieni rahalahjoitus.
Ja vielä loppuun muistutus siitä, että mitä ikinä Päijät-Hämeessä aikaisemmin LHBT-saralla onkaan ollut, me emme ole yksikään aikaisemmista toimijoista. Et voi sanoa, että "no ne on semmosia", koska me emme ole "semmosia" vaan me olemme jotain aivan muuta. Jos sinulle on jäänyt huono maku suuhun jostain aikaisemmasta yhdistyksestä, niin tulehan toki tutustumaan toimintaamme, koska me olemme 2011 perustettu Lahden Seta ja me haluamme tutustua Sinuun, koska "Sinä" olet potentiaalinen "me", jos vain haluat. Ota Lahden Seta ylpeästi omaksesi!
torstai 8. elokuuta 2013
tiistai 6. elokuuta 2013
Sami goes to San Francisco
Lämmin kesä on pitänyt blogin monumenttina siestalle, mutta syksyn tuntuessa jo iltojen viileyden läpi, on aika jälleen aktivoitua. Koska reservissämme on paljon hienoja kirjoittajia ja heillä paljon mielenkiintoista sanottavaa, saamme nyt tutustua erääseen matkakertomukseen. Enjoy!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kesähelteinen tervehdys!
Tässä kirjoittelee Lahden Setan varapuheenjohtaja Sami. Neljä viime kesää olen ollut Pride-viikonloppuna marssimassa ja juhlimassa Helsingissä, mutta tänä kesänä teimme avomieheni kanssa poikkeuksen, kun samaan ajankohtaan osui matka San Franciscoon.
San Franciscon Pride-juhla on se aito ja alkuperäinen, vuodesta 1970 asti lähes vuosittain pidetty sateenkaarikansan paraati, jolla on tuotu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia julki enemmän tai vähemmän värikkäällä tavalla. Tämän vuoden SF Pride oli järjestyksessään 42., ja sen teemana ”Embrace, Encourage, Empower”, eli vapaasti käännettynä ”Omaksu, rohkaise, voimaannuta”.
Kalifornialaisilla mies- ja naispareilla oli tänä vuonna erityisen suuri syy juhlaan, sillä vain reilu viikko ennen Pride-juhlaa Kalifornian osavaltiossa palautettiin korkeimman oikeuden päätöksellä samaa sukupuolta oleville pareille oikeus mennä naimisiin, vuosien tauon jälkeen. Tämä iloinen tapahtuma näkyi vahvasti Pride-juhlassa ja sen uutisoinnissa. Itse kulkueessakin avoautoista vilkutteli oikeuden päätöksen jälkeen ensimmäisinä vihille ehtineitä pareja.
San Franciscon Pride-juhla oli kaksipäiväinen. Lauantai oli niin kutsuttu ”Pink Friday”, jolloin sateenkaariväki kokoontui legendaarisen Castron kaupunginosan puistoihin ja kaduille juhlimaan keskenään. Tunnelma oli lämmin ja iloinen, vaikka väkeä oli ahtautunut valtavasti pienelle alueelle. DJ:t soittivat puistoissa ja talojen katoilla, ravintolat ja baarit olivat tupaten täynnä, ja pidettiinpä siellä myös epävirallinen LGBT-vähemmistöjen oma kulkue. Myös pääjuhlapaikalla Civic Centerillä kaupungintalon edessä aloiteltiin juhlallisuuksia jo lauantaina.
Sunnuntaina koko kaupunki sulloutui pääkatu Market Streetin varrelle, jota pitkin lähti kymmenen aikoihin matelemaan 200 ryhmittymän muodostama paraati. Paraati kesti kokonaisuudessaan huikeat viisi tuntia. Etunenässä kaasuttelivat ”Dykes on Bikes”-naismotoristiryhmä, jota seurasi sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustavia ryhmiä että kaikenlaisia muita ryhmiä paikallispolitiikoista kouluihin ja cheerleadereista suuryrityksiin, jotka kaikki osoittivat tukensa LGBT-ihmisten oikeuksille ja asialle. Varsinkin internetyritykset Google, Facebook ja Twitter osallistuivat näyttävästi kulkueeseen, sillä niiden päämajat sijaitsevat San Franciscon lähellä Piilaaksossa. Kulkueen loputtua sekä yleisö että kulkueeseen osallistuneet sulloutuivat Civic Centeriin ja Castroon, muodostaen 1,5 miljoonan ihmisen meren.
Suurimpana erona suomalaiseen Pride-juhlaan havaitsin, että San Francisco Pride on koko kaupungin juhla ja ylpeyden aihe. Paikalliset liikkeet olivat koristautuneet sateenkaaren väreihin, ja sateenkaariliput liehuivat katujen varsilla. Viikonlopun juhliin osallistuivat kaikki lapsiperheistä kadunmiehiin, seksuaaliseen ja sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta. Näin jopa usean eri kirkon mainostavan sateenkaarimessuja. Ei voi muuta kuin toivoa, että joskus myös Suomessa ja kaikkialla maailmassa suhtauduttaisiin meikäläisiin yhtä avoimesti ja pelottomasti. Silloin meidän ei tarvitsisi enää marssia kaduilla oikeuksiemme puolesta, mutta toisaalta olisi sääli luopua niinkin iloisesta ja värikkäästä juhlasta kuin Pride.
Meillä HLBT-ihmisillä on oikeus näkyä ja kuulua kaikkialla maailmassa, vaikka sen oikeuden saavuttamiseen on vielä aikaa. San Franciscossa ja Helsingissä tämä oikeus toteutuu, miksei myös Lahdessa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)