Sihteerin kynästä: ajatuksia yhdistysaktivismista

Tällä kerralla esiin astuu ensimmäinen vieraileva kirjoittaja. Kyseessä on yksi yhdistyksemme hallituksen tärkeimmistä henkilöistä, jota ilman puheenjohtajan on oikeastaan mahdoton toimia, sihteerimme Riikka. Mutta päästetään hänet nyt itse kertomaan, miten hän on päätynyt olemaan se tuki, jota vasten minun on turvallista nojata, olemaan yhdistysharrastuksen ammattilainen. Olkaa hyvät!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Toisen hallituskauden puoliväli kolkuttelee ihan nurkan takana, ja Lahden Setan sihteerikkö istuu puistonpenkillä ihmettelemässä, miten tässä näin kävi! Minähän vain menin silloin joskus kaaauan sitten (kesällä 2011) uteliaisuudesta katsomaan, keitä ilmaantuisi paikalle keskustelemaan kaupungin sateenkaariyhdistyksen tilasta. Missasin Lahden Setan perustamiskokouksenkin, mutta päädyin kuitenkin heti seuraavaan hallitukseen mukaan. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Jäsenkortissa seisoo numero 007, ja siitä on hyvä syy olla ylpeä!

Siinä ensimmäisessä tapaamisessa, johon uskaltauduin mukaan, taisin olla aika ujo ja hiljainen, koska en ollut ikinä ollut millään tavalla mukana Lahden ”homoskenessä”. Siitä hetkestä on tultu pitkä matka viimeisen parin vuoden aikana. Yhdistys on kasvanut vireäksi toimijaksi, ja kuviot ja ihmiset ovat tulleet itselle tutuiksi. Nyt voin rintaa röyhistellen sanoa olevani ihan ihkaoikea yhdistysaktiivi! Yhdistystoiminta ei vienyt minulta ainoastaan pikkurilliä, vaan kaappasi kokonaan mukaansa, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois. En niitä kivoja päiviä, mutta en myöskään niitä vähän hankalampia.

Tyypillistä yhdistysaktiivin päivää on mahdoton yrittää kuvata. Kahta samanlaista ei nimittäin ole. Joskus asiat rullaavat kuin hyvin öljytty koneisto, ja kaikilla on kivaa ja ihanaa. Seuraavana päivänä voikin sitten taas olla sellainen päivä, että mikään ei mene niin kuin Strömsössä ja syntyy jos jonkinlaista kärhämää ja konfliktia. Kaikesta kuitenkin huomaa jälkikäteen oppineensa jotain arvokasta, ja vaikka niitä harmaita hiuksia joskus tuntuukin ilmaantuvat, niin 98 % ajasta tämä on kivaa! Seta ja kaikki ihanat setalaiset ovat juurruttaneet itsensä sydämeeni, ja joka päivä on saatava ainakin pieni annos setailua. Muuten tulee vierotusoireita.

Yhdistystoiminta ei pyöri ilman aktiiveja, ja hyvien tyyppien löytäminen tekijöiksi on meidänkin pienen ja pippurisen puljumme ydinongelma. Aktiivijoukko on pieni, ja monesti innostus tapahtumien tekemiseen, ryhmien vetämiseen ja arkiseen ahertamiseen hiipuu hienon alun jälkeen. Bileissä on kiva käydä, mutta kukapa haluaisi olla siivoamassa niiden jälkiä? Ryhmissä on mukavaa toimintaa, mutta että ottaisi vastuun ryhmän vetämisestä? Ei kiitos. Niinpä moni homma jää hallituksen hoidettavaksi. Se on toisaalta rikkaus, kun pääsee mukaan monenmoiseen, mutta joskus myös rasite, kun hallitusaktiivien aika ei meinaa millään riittää ihan kaikkeen. Pikkuhiljaa yhdistyksen toiminnassa mukana olevien joukosta on onneksi kuitenkin ruvennut nousemaan ylös varovaisia käsiä: minäkin ehkä voisin… Olisikohan meidän jo aktiiveina toimivien esimerkki rohkaissut muitakin mukaan? Meistä kun taitaa usein paistaa läpi, että innostuksella voi helposti korvata aika rutkasti kokemuksen puutetta!

En osaa enää kuvitella sellaista tilannetta, että en olisi jollakin tavalla mukana Lahden Setan toiminnassa. Tunnen olevani osa upeaa ja koko ajan kasvavaa yhteisöä, jonka kautta minulla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja ihmisten asenteisiin. Samalla saan olla mukana toteuttamassa kotikaupunkiini sellaista toimintaa, joka tuo ihmisiä yhteen ja toivon mukaan myös luo sellaista ilmapiiriä, jossa ihan jokainen – myös minkä tahansa vähemmistön edustaja – voi ylpeänä sanoa olevansa kotoisin Lahesta!

Ihanaa, aurinkoista ja aktiivista kesää kaikille tasapuolisesti – toivottavasti tavataan Lahden Setan tapahtumissa!

XOXO
Riikka
Lahden Seta ry:n sihteeri

Moninaisuus asuu meillä

Luin juuri Setan blogista tänään julkaistun kirjoituksen (http://www.seta.fi/blogi.php?aid=17903), josta otin seuraavan lainauksen:

"Myös lhbti-yhteisön sisällä pohditaan samantyyppisiä kysymyksiä kuin muuallakin. On sukupuolitettuja tiloja, joihin muunsukupuoliset eivät aina sovi mukaan. Esimerkiksi osa tapahtumista on suunnattu vain naisille tai miehille, lesboille tai homoille."

Alusta alkaen Lahden Setan toiminnan punaisista langoista yksi merkittävimmistä on ollut se, ettei meidän toimintaamme ole jaoteltu vielä näiden kahden vuoden aikana sen perusteella kuka olet tai miten ilmaiset itseäsi. Esimerkiksi en ole itse kokenut tarvetta koskaan kysyä edes läheisimmiltä "hallitustyökavereiltani", miten he määrittelevät itsensä tai seksuaalisen suuntautumisensa. Sinäkin olet aina tervetullut mukaan nimenomaan omana itsenäsi ja aktiviteetteihin osallistumisen päätät nimenomaan omien mielenkiintojesi mukaan. Käytämme ehkä bileiden yhteydessä kieli poskessa tehtyä stereotypiahuumoria, mutta muutoin toimintaamme eivät normit ja stereotypiat istu. Ja näin toimiessamme minulla on ollut kunnia seurata aitiopaikalta, kuinka Lahden sateenkaarikaupunkilaiset ovat vähitellen alkaneet muuttua yksittäisistä ohikulkijoista yhteisöksi. Uskoisin, että olemme yhdistyksenä osanneet astella juuri oikeille astinkiville. Hienoa me!

Asutko Päijät-Hämeessä? Mikäli haluat tukea toimintaamme, tule käymään tapahtumissamme tai osoita tukesi liittymällä jäseneksemme.